FinnExpress83:n sisustuksen uusiminen 1994-1998

Toisen varsinaisen matkaveneemme, FinnExpress 83:n, ostimme vuonna 1993. Vene tarjosi hintaansa nähden hyvät tilat, mutta jo ensimmäisen kesälomapurjehduksen aikana pelkistetty sisustus todettiin erittäin epäkäytännölliseksi ja päätettiin rakentaa uusiksi.

Pahin epäkohta oli pentteri. Matkan aikana laadittiin useita suunnitelmia remontointia varten, vaihdellen pienistä muutoksista koko penterin uusimiseen. Kevääseen mennessä pitkähkö suunnittelu oli pentterin osalta valmis ja pääsin rakentamaan. Seuraavina vuosina sitten aina piirreltiin ja rakennettiin lisää, vuodelta 1997 on säästynyt muutamia mallinnuskuvia kaapistoista. Lopulta lähes kaikki hyllyt ja kaapistot tuli uusittua, jakaantuen neljälle tai viidelle keväälle. Kesäisin vene oli kuitenkin aina normaalissa käytössä, remontit tehtiin siis vaiheittain.

FE83:sta on veistämön tekemän sisustuksen osalta olemassa ainakin kolme hieman toisistaan eroavaa versiota: vm. 1981 veneet, joihin meidänkin vene kuului, oli varustettu pelkistetyllä sisustuksella, jossa oli ikäviä epäkäytännöllisyyksiä. Uudemmissa vuosimalleissa pentteriä on parannettu (mm. liukuovikaapit seinustalla) ja sohvien takana voi olla joko 1981-mallia vastaavat avohyllyt tai liukuovikaapit alkuperäisen tilaajan valinnan mukaan. Ensimmäisen vuosimallin pentteri lienee siis huomattu jo uutena varsin huonoksi.

Alempana eri osa-alueita on esitelty pääosin rakentamista vastaavassa järjestyksessä. Kuvat on otettu 2001, veneen siirryttyä jo seuraavalle omistajalleen. En löytänyt kuvia oman veneemme alkutilasta, mutta yksilö oli juuri sellainen mitä Vene-lehdessä 1981 julkaistussa testissä oli kuvattu. Tuo esittely kuvineen löytyy nykyisin myös verkosta, ihan luvallisesti FE83.org:n arkistosta.

Pentteri ja paapuurin sivusta

Hukkatila käyttöön ja pääsy moottorille.
Alkuperäisessä sisustuksessa penterin ja portaiden väli oli tyhjää täynnä, ts. hukkatilaa. Väli oli juuri sopivan levyinen tiskiallasta varten, mutta tilan hyödyntäminen tuntui alkuun mahdottomalta ajatukselta, koska paikkaan sijoitettu kaappi peittäisi n. puolet moottoritilan luukusta. Ensimmäinen ajatus oli tehdä kaapista kokonaisena irroitettava, mutta sellainen taas olisi ollut huono tiskiallasta varten, jonka siirtäminen pois alkuperäiseltä paikaltaan oli yksi projektin päätavoitteista: Veistämön keksimässä paikassa tiskiallas hankaloittaa pääsyä pentterin suurimpaan säilytyslokeroon (työtason alla takanurkassa) ja lisäksi se veistämön laittama allas oli avuttoman pieni (kulkee lempinimellä "sylkykuppi" FE83-purjehtijoiden keskuudessa).

Tämän ongelman ratkaisu tuntuu jälkikäteen helpolta, mutta vaati kyllä pitkähkön miettimisajan: Tiskialtaan alla oleva kaappi on irroitettava, mutta tiskiallas ja sitä tukeva "yläkerta" on kiinteä. Rakenteen perustan muodostaa portaan vierestä veneen ulkolaidalle asti ulottuva, poikittainen tiikkipalkki.

Moottoritilan luukun sahasin kahtia, siten että portaan takana oleva osa on helppo irroittaa säännöllisiä tarkastuksia varten (Yanmar 1GM:n öljytikku ja polttoainesuodatin ovat sillä puolella). Suurempia huoltoja varten irroitetaan sitten kaapin sivuseinä ja takaseinä/moottoriluukun toinen puolisko.

Astiat järjestykseen.
Alkuperäisen työpöydän takana, aivan veneen laidalla oli "avohylly" astioita varten. Oikeampi nimitys tuolle tilalle olisi ehkä ollut "kuppikaukalo", sen etuseinä oli nimittäin yli 20cm korkea. Kaukalon pohjalla olevien esineiden löytäminen kävi parhaiten, jos saattoi työntää päänsä pentterinpöydän yli ja kurkistaa etureunan yli. Tämä ei kuitenkaan ollut kovinkaan käytännöllistä, esim. perunoiden keittäminen rajoittaa kummasti mahdollisuuksia nojailla pentterin yli.

Pentterin takana olleen avoimen hyllyn ainoa hyvä puoli oli sen veneen sisälle luoma avaruuden tuntu: Yhdessä sohvien takana olevien avohyllyjen kanssa veneessä oli sisällä avointa leveyttä jopa n. 60cm enemmän kuin liukuovikomeroilla varustetuissa, pari vuotta uudemmissa veneissä. Molemmat versiot nähtyämme emme halunneet kokonaan menettää tuota avaruuden tuntua, ja niinpä sivustalla oleva kaapisto päätettiin toteuttaa avohyllyn ja liukuovikomeroiden yhdistelmänä.

Alkuperäisen "kuppikaukalon" etuseinä ulottui n. samalle korkeudelle millä uuden hyllyn pohja on. Hyllylle tehtiin mittojen mukaan paikat lautasille ja hyllyn alle liukuovilla varustettu kaappi ruokatarvikkeita varten. Liukuovet tein läpikuultavasta pleksistä, koska sellaiset on paljon puupintoja helpompi puhdistaa tarvittaessa ja riski esim. rasvaantumisesta on pentterin puolella ihan toista luokkaa kuin esim. sohvan selkänojan takana olevissa kaapeissa.

Tilaa vuodevaatteille.
Veistämön sisustuksessa sohvien selkänojat oli asennettu kiintesti ja ne muodostivat samalla laidoilla olevien hyllyjen etureunat. Koska sohvat oli mitoitettu myös nukkumista varten, olivat selkänojat mielestämme sekä liian kaukana että turhan ylhäällä mukavaa istumista varten. Hylly/kaappiyhdistelmän rakentaminen tavallaan pakottikin siirtämään selkänojaa alemmaksi.

Jossakin toisessa venemallissa olimme nähneet ylös käännettävät selkänojat, jotka mahdollistavat vuodevaatteiden säilyttämisen katseilta piilossa selkänojan takana päivällä. Idea lainattiin suoraan, ainoastaan toteutus vaati hieman hiomista. Lopullisessa versiossa on selkänoja kiinnitettynä vanerilevyyn, joka on saranoitu yläreunastaan parin sentin päähän kaapistosta ulospäin, etteivät vuodevaatteet jää täysin umpinaiseen tilaan ja toisaalta selkänojan vaahtomuovikin vaatii oman tilansa ylös käännettynä ollessaan. Systeemi kiinnitetään yläasentoon narulla, joka on päivisin avohyllyllä piilossa katseilta.

Vielä hieman työtasoista...
Pöytäpintaa ei tämän kokoluokan veineissä liene koskaan liikaa, tai sitten jotakin muuta on liian vähän. Koska halusimme maksimoida sekä käytettävissä olevat työtasot että säilytyslokeroiden määrän ja saada mahdollisimman avaran pääsyn noihin lokeroihin, oli lopputuloksessa kaikki työtason osat samalla lokeroiden luukkuja. Ratkaisu vaatii hieman suunnittelua sen suhteen missä järjestyksessä ruokatarvikkeet yms. otetaan lokeroista valmistuksen aikana, mutta oli muuten varsin toimiva. Kaikkiaan luukkuja on seitsemän:

Kahden viimeisimmän lokeron tila on alunperin käytännössä hyödyntämätöntä, onttoa tilaa pentterin puoleisen punkan jalkopäässä. Alkuperäiseen sisustukseen kuulunut laatikko tuli siirrettyä punkan alle (kts. aivan ensimmäinen kuva), paikkaan joka ei sekään ollut missään hyötykäytössä.

Styyrpuurin kaapistot ja hyllyt

Pentterin puoleisen seinustan rakentamisen jälkeen koitti aika tehdä vastaava remontti toisellakin puolella venettä. Sohva jatkuu samassa tasona pistopunkkana, siten että yhteensä hyllystöä mahtuu tasan neljä metriä. Veistämö oli kuitenkin täyttänyt tästä vain n. kaksi ja puoli metriä erittäin yksinkertaisella hyllyllä, jonka etureuna muodosti sohvan selkänojan.

Alkuperäisestä rakenteesta jäi jäljellä vain veneen kylkeen laminoitu hyllyn pohja. Uusi hyllystö koostuu kolmesta osasta:

Sohvan selkänoja on jonkin verran alkuperäistä lyhyempi ja samalla tavalla ylös käännettävä kuin pentterinpuoleinenkin selkänoja.

Keulapiikki

FE83:n keulapiikki on alkujaan hyvin tyypillinen 80-luvun alun ratkaisu, sellainen missä keulapunkan keskellä on irroitettava levy ja irtonainen patjanpala. Ainakaan meillä ei koskaan ollut mitään tarvetta pitää jalkojamme tuossa ylimääräisessä jalkatilassa, vaan levy ja patjanpaja olivat aina paikoillaan ja punkan alla hieman epämääräisessä järjestyksessä iso kasa kenkiä (perheessä 12 jalkaa!)

Punkan alla olevaan koloon rakensin ovilla varustetun etuseinän ja poistin alkuperäiset reunalistat, joiden tarkoituksena oli pitää patjat paikallaan jos keskellä ei ole mitään. Niiden listojen ainoaksi tarkoituksesksi kun tuntui käytännössä muodostuneen nukkumisen häiritseminen ylimääräisten muhkuroiden muodostajina.

Sähkökaappi

Moottoritilan luukun päällä on ontto tila, jonka etuseinään on asennettu mm. sähköpaneli ja pääkytkin. Ainoa pääsy tuon suurehkon kotelon sisällle oli kytkinpanelin aukon kautta; irroittamalla alumiinipelti kytkimineen putosi syliin sähköjohdoista koostuva "harakanpesä", valitettavan tyypillinen veistämön käsitys sähköasennuksista. Sahasin koko kotelon etuseinän irti, vajaa puolet tilasta lainattiin pentterin työtason laajentamiseen altaan taakse ja loput muutettiin kunnolliseksi luukuksi, josta sähköasennuksiin pääsee järkevästi käsiksi.

Turkkilevyt l. sisälattiat


80-luvulla hyvin monessa venemallissa suosittiin muotoon ommeltuja mattoja sisälattioiden peitteenä. Maton alla oli sitten jotakin halvempaa materiaalia, kuten tässä veneessä kaksi suurta vanerilevyä, joista toisessa oli pieni kurkistusluukku pilssiin. Levyt olivat vieläpä hieman liian ohuita tuohon tarkoitukseen ja siten käyristyneet käytössä, mistä tietysti seurasi narinaa ja liikettä sisällä liikuttaessa.

Materiaalin vaihto tuli ajankohtaiseksi, koska kokolaittiamattoa vastaavasta matosta tehty lattia ei heiluvassa veneessä oikein ole mielestämme ns. lapsiperheen valinta, ainakaan puhtaanapidon kannalta. Useimmat, jotka ovat pesseet jugurttia tai puuroa sellaisesta matkan varrella ovat yhtyneet tähän mielipiteeseen.

Uudet, perinteistä teak-kantta vastaavat sisälattiat tein liimaamalla 12mm vanerin päälle 7mm tiikkirimaa. Saumat on täytetty ruskealla sikaflexillä. Samassa yhteydessä levyjen jako saatiin muutettua sellaiseksi, että kaikkiin pilssin osiin pääsee käsiksi. Vaikka FE83:ssa ei suurta pilssiä olekaan, niin laittian alle mahtuu kuitenkin erinäinen määrä säilyketölkkejä yms, kunhan tilaan vain pääsee käsiksi.

Ikkunat

Viimeiseksi remonttikohteeksi jäi ikkunoiden sisäkarmien päälystäminen teak-listoilla. Sisäverhoiluun käytetty vaalea verhoilumateriaali vaikutti vuosien varrella kutistuneen hieman, saumojen kohdalle oli syntynyt kapeat raot ja ikkunoiden kohdalla se oli irtoillutkin reunoistaan. Kaikki tuollaiset paikat peitettiin teak-listoilla, ikkunoiden karmit tehtiin sahaamalla juuri sopivan kokoista L-listaa teakista.

Tämän jälkeen vene oli sisältä mielestäni valmis. Samaan aikaan oli kuitenkin perhekin kasvanut 100% (kolmesta kuuteen henkilöä), joten oli tullut aika vaihtaa isompaan.

Materiaaleista ja aikatauluista

Rakentamiseen käytetty puutavara on suurimmaksi osaksi sahattu ja höylätty itse teak-raakatavarasta. Ainoat valmiina ostetut puuosat taisivat olla ovien ja luukkujen nupit ja vetiminä toimivat renkaat. Piilossa olevissa osissa on käytetty mm. mäntyrimaa. Pentterin työpöytätasot on tehty 9mm vanerista, johon on laminoitu kummallekin puolelle n. 1mm ikilevypinta. Laminoinnin teki kehä III:lla sijainnut kalustelaminointiin erikoistunut firma, jonka nimen olen unohtanut. Työpöytätasojen levyt olivat kuitenkin ainoat komponentit jotka teetin, muut valmistin itse.

Remontointi siis vaiheistettiin siten, että varsinaisella purjehduskaudella vene oli aina "kokonainen" ja työkalut varastossa. Rakentaminen eteni suunnilleen näin:

Työläin yksittäinen työkohde oli keulapiikin ja altaan alla olevien säleovien (yht. 3kpl) valmistaminen; Työtä varten piti valmistaa myös mm. pöytäsirkkeliin kiinnitettävä jigi. Aikaa kului kaikkiaan yli 10 tuntia/ovi.

[Lähetä palautetta FE83-sivusta]

[Takaisin Laurin veneprojekteihin]